Tuolloin en voinut käsittää, miksi hän itkee. Varsinkin sen jälkeen, kun hän oli nukkunut ja juonut ja sai olla sylissä.
Mielestäni hänellä ei ollut mitään valittamisen aihetta. Hän oli syntynyt yhteen maailman rikkaimmista alueista eli hyvinvoivaan Pohjolaan toivottuna ja haluttuna korkeakoulutetuille vanhemmille, jotka pystyvät huolehtimaan sekä hänen aineellisesta että henkisestä hyvinvoinnistaan. Näin ollen hänen kitinänsä oli täysin turhaa.
Emmehän me keskiluokkaiset aikuisetkaan koskaan valita turhaan esimerkiksi veroista, säästä, työpaikasta tai -kavereista, mediasta, lähimarketin tarjonnasta, wlanin hitaudesta, ruoasta, palvelusta tai Alkon aukioloajoista. Tai siis minä en ainakaan valita näistä enkä mistään muustakaan turhasta. Koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti