Totaalinen ennakkoluulottomuus lienee utopiaa. Uskon, että vanhempien kasvatustyylillä on rajansa siihen, kuinka avomielinen rakkauspakkauksesta kasvaa. Vanhemmilla on tietysti mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta lapsen täytyy hoksata pointit itse.
Ajattelen tätä(kin) negaation kautta. Jos ja kun pojalleni kehittyy ennakkoluuloja ja pelkoja, en tahdo, että ne johtuvat minusta. Yritän varoa omien ennakkoluulojeni (teenjuojat, vasenkätiset, kemiläiset ja KAIKKEAmusiikkiakuuntelevat) ja pelkojeni (punkit, lapinpolttajat, hajaantunut EU ja kivessyöpä) siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Stoalaisena uskon epäonnistuvani tässä pahemman kerran, mutta yritän kuitenkin tehdä parhaani.
Avomielisyyttä ja ennakkoluulottomuutta tärkeämpänä pidän uteliaisuutta. Kunpa onnistuisin kasvattamaan pojastani itseäni uteliaamman! Sen sijaan, että hän pelkäisi punkkeja, toivon hänen innostuvan luonnosta. Sen sijaan, että hän suhtautuisi ennakkoluuloisesti teenjuojiin, haluan hänen opettelevan juomaan teetä. Kemiläisten suhteen koen onnistuneeni, jos poikani ei yritä polttaa lumilinnaa.
Tänään söimme illalliseksi eiliset pizzanjämät ja salaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti