Onnellisuuden ”salaisuus” on kuulemma se, että onnistuu pitämään tavoitteet mahdollisimman matalalla. Ihanan yksinkertaista! Koska olen kuitenkin aivan omanlaiseni lumihiutale, niin onnellisuuteeni ei perustu pelkästään mataliin odotuksiin. Tajusin tänään, kuinka oma onnellisuuteni rakentuu sen mukaan, miltä tulevaisuuteni näyttää. Ja tällä hetkellä se näyttää lupaavalta.
Poika kehittyy kaikkien käyrien mukaan, ollaan koko perhe terveenä ja rahaa riittää leipomon leivän ostamiseen. Alhaisimmillaanhan riittäisi, että olisi rahaa leipään. Artesaanileipä on hieno juttu. Ja sitä on kiva ostaa. On mukava tajuta, että omaa onnellisuutta voi lisätä minimitason lisäksi näinkin nätillä kikkailulla.
Kaikillahan ei ole rahaa artesaanileipään. Eikä välttämättä leipäänkään. Paitsi jos uskomme sosiaalisen median leipäjonokeskusteluja, joissa keskituloiset suomalaiset jaksavat jonotella ulkona ilmaista leipää koko Kallion katsellessa.
Mutta siis joo, en yritä larpata köyhää työtöntä yksinhuoltajaa, koska meikämandoliinolla ei ole hajuakaan, kuinka rankkaa sellainen elämä on. Tuollaisessa tilanteessa tavoitteita tuskin kannattaa hilata alemmas eikä tulevaisuuskaan kovin ruusuiselta näytä, joten ehkä lopetan oman onnellisuusviisasteluni tähän ja menen syömään leipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti