Päiväunet toimii

 Olen nyt viikon verran nukkunut päiväunia samaan aikaan poikamme kanssa. En ole harrastanut päiväunia vuosikausiin. Lukiossa ja opiskeluaikoina vetelin viikoittain ainakin yhdet päiväunet (darrapäivät poislukien). Nyt olen palannut vanhan harrastukseni pariin.

Uskon, että tähän on kolme pääsyytä. Ensiksikin, olen päässyt rentoutumaan töistä. Joku voi huutaa, kuinka vanhemman roolissa lapsenhoito on myös työtä. Onhan se, mutta täysin erilaista kuin toimistotyöstä keräämäni stressi ja paineet. Joku varmasti stressaa lapsensa kasvattamisesta yhtä paljon kuin minä omasta palkkatyöstäni, mutta itse koen syöttämiset, leikkimiset, pesemiset ja vaipanvaihdot rentouttavana tekijänä verrattuna normityöhöni. Eli eli, uskon, että olen antanut itselleni sekä henkisesti että fyysisesti luvan rentoutua.

Toiseksi, olen alkanut jälleen urheilla. Ennen vanhempainvapaata kävin lenkillä noin kerran viikossa. Parin viikon ajan olen lenkkeillyt kolmesti viikossa. Ei mitään älytöntä urheilua, mutta sen verran kuitenkin, että kropalta ottaa oma aikansa palautumiseen.

Ja kolmanneksi, rutiini toimii. Aivan kuten pojallammekin. Vien hänet päiväunille puoli kahden aikaan, kuuntelen pienet itkut Twitteriä lukiessani ja lopulta heittäydyn sängylle lueskelemaan kirjaa vartiksi. Taju lähtee melkein saman tien.

Voin suositella päiväunia. Olen paljon paremmalla tuulella kuin vielä pari viikkoa sitten ja silloinkin olin hyvällä tuulella, koska odottelin vanhempainvapaan alkua. Päiväunet saavat siis jatkua.