Kasvuympäristö

 Lapsuudessani kylällämme oli kaksi mersua (ei AMG). Bussit kulkivat tehtaan työvuorojen mukaan. Paikallisesta baarista sai pizzaa.

Kärrylenkeillä nukutan poikani tien varressa, johon on parkkeerattu kolmosmallin Tesla ja Porsche Cayenne Turbo. Metro pysähtyy kolmensadan metrin päähän. Kilometrin säteellä kodistamme on thaikkuruokapaikka, italialainen gourmet-pizzeria, yksi valkoisten pöytäliinojen ravintola ja kaksi sushi-ravintolaa.

Joskus kuulen kavereiltani tai luen lehdestä, kuinka joku paikka on parempi kuin toinen lapsen kasvattamiselle. Joskus ajattelin itsekin näin. En voinut käsittää, miten joku voi pitää Helsinkiä huonona paikkaa kasvaa. Miten joku voi sivuuttaa kaikki me mahdollisuudet, jotka vähän isompi kaupunki voi tarjota! Ja metron!

Kuten jokainen järkevä ihminen ymmärtää, Suomessa ei lähtökohtaisesti ole kuin hyviä paikkakuntia kasvattaa lasta. Kaupunkien sisällä voi tietysti olla vähän huonommin tai vähän paremmin kasvatukseen soveltuvia alueita. Mutta jos maalataan isolla pensselillä, niin kasvatukseen vaikuttaa paikkakuntaa enemmän niin moni muu asia, etten jaksa listata niitä tähän.

Pojallani tulee olemaan enemmän mahdollisuuksia valita harrastusten, koulujen ja tekemisten välillä kuin mitä minulla oli. Koen sen hyvänä asiana. En kuitenkaan valita omasta kasvuympäristöstäni: minulla oli kaikki mitä tarvitsin ja enemmänkin. Toivottavasti en usuta poikaani kokeilemaan ”kaikkea” sen vuoksi ettei itselläni ollut sellaiseen mahdollisuutta. Toivottavasti hän löytää itselleen sopivan tai sopivat harrastukset ja nauttii niistä vaikka tarjolla olisi tuhat muuta mahdollisuutta.