lauantai 23. tammikuuta 2021

Ajankäytöstä - kokkailu

Kun tein vielä töitä, tilasimme lähikahvilasta arkisin ruoat kotiimme. Yksi annos oli sen verran iso, että siitä riitti yhdelle hengelle sekä lounas että illallinen. Joskus tosin tuli vedettyä myös leipää lounaalla, mutta uskon sen olleen enemmänkin tapa kuin tarve voittaa nälkä.

Ruoan tilaaminen oli toki kallista. Meiltä upposi noin neljä hunttia kuussa tähän lystiin. Vaikka ”ruoanlaittomme” olikin hintavaa, oli se sen arvoista.

Saimme ruoat valmiiksi pilkottuina, kypsennettyinä ja annosteltuina. Kaikki tämä säästi aikaamme, kun emme joutuneet paloittelemaan, paistamaan tai tiskaamaan. Näin pystyimme viettämään enemmän aikaa Facebookissa.

Nyt kun hengailen päivät pitkät kämpillä, olen alkanut tehdä ruokaa. Olen aina osannut tehdä perusruokia, mutta gourmet-kokkailuun en ole koskaan innostunut. Yhdessä vaiheessa leivoin suhteellisen kovalla raivolla, mutta sekin on jäänyt vähemmälle.

Koitan pitää maltin mukana ruokaa laittaessani. Minulla on paha tapa tehdä jokaisesta ruoasta omanlaistansa pyttipannua: kaikki vaan sekaisin pannulle ja that’s it (suomeksi: det var siinä). Nyt jätän mieluummin jonkin ainesosan pois kuin että lisäisin fiiliksen mukaan jotain ylimääräistä.

En usko, että innostukseni kokkailuun kantaa vanhenpainvapaani yli. Mutta mukavaa vaihtelua se on ollut. Pitäisin ihmeenä, jos en myöhemmin palaisi keittiöstä Facebookiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajankäytöstä - kokkailu

Kun tein vielä töitä, tilasimme lähikahvilasta arkisin ruoat kotiimme. Yksi annos oli sen verran iso, että siitä riitti yhdelle hengelle sek...